2078610
Runokilpailun 1. palkinto LASSE POURU


HEIJASTUKSIA KOSMILLISEN HARHAN TASOLLA I: OMNIA MEA MECUM PORTO

Siihen aikaan kun tunsin sinut, sinä kirjoitit runoja
ja minä kävin niissä runotapahtumissa, kun kuvittelin että sinä olisit siellä
mutta mitä hittoa,
etkö sinä tykännytkään runoista
vai etkö tykännyt tapahtumista?

Vasta vuosia myöhemmin uskalsin koputtaa oveesi
ja silloinkin astraalitasolla.

Sinulla oli kiva asunto
tapetit ja kaikki,
ja sinä olit rakentanut vaatekaappiisi orgoniakkumulaattorin
välittämättä siitä miten sitten joskus mahdollisesti kävisi takuuvuokran kanssa.

Mietin oliko sinulla auto
vai bussissako olit saanut sellaisen määrän alumiinia kulkemaan.

Sanalla sanoen olin vaikuttunut.

Itsehän en niihin aikoihin tehnyt juuri muuta kuin kävelin jokivartta edestakaisin.

Aivoni olivat musta laatikko.

Nyttemmin olen keksinyt uuden tavan olla olemassa
mutta sittenkin toivoisin, että voisimme joskus istua junassa vastapäätä
polvien koskettamatta toisiaan.



***********************

Voittajarunosta: Runossa tehdään matkaa monella tasolla. Erityinen on matka runon puhujan ja hänen itsensä välillä suhteessa runon sinään, saavuttamattoman rakkauden kohteeseen. Runossa yhdistyvät vakava ja kepeä. Se yhdistää ironian ja hellän. Runo sisältää pieniä arvoituksia, sellaisia kuten orgoniakkumulaattori. Arvoitukset ovat onneksi suhteellisen helppo ratkaista. 

Pia Ronkainen


   
Runokilpailun 2. palkinto AILI LIPPONEN

Okalintu

puutarhan kesäilta kuin taulu
taulun sisällä neidot tanssiaisasuissaan
sulavaliikkeiset kavaljeerit
juhla-asuinen orkesteri soittimineen
loihtii musiikin
erottuu huilun kipeänkirkas sointi

tanssipari lähenee loittonee
liitää puiden siimekseen
soitto soi askeleita siivittäen
aamuruskon rakkauden maahan

ehkä he eivät tiedä
kun okalinnun huilun
siritys etääntyy
on valmis sen elon täyttymys
kauneimman laulunsa se jo lauloi

se etsii terävintä okaa
pistääkseen rintansa siihen
laulaakseen vielä kuolemantuskassaan
ihmeellisimmän laulunsa
maailmankaikkeudessa

suurin riemu, suurin tuska
suurin rakkaus
ovat yhtä


*****************

Kakkosrunosta: Runon haikea tunnelma ja tiheä surumielisyys lumoavat. Runo vie ajassa taaksepäin, kesäiltaan jossa alkaa rakkaus. Lukija voi aistia sen mitä runossa kuvatut rakastavaiset eivät vielä tiedä, tulevaisuuden varjot ja murheet.

Pia Ronkainen





Runokilpailun 3. palkinto PIIA SYRJÄAHO



Fragmentteja liekeistä ja varjoista

Nyt sen tiedän:
pökertyneen perhosen saa lentoon
hellästi puhaltamalla.

Vielä luen lopunkin pistekirjoituksen iholtasi,
vielä tiedän, millaista runoutta sisälläsi kannat.


*****************

Kolmosrunosta: Viehättävän vähäeleinen rakkausruno.

Pia Ronkainen















Runomuotokuvia, runoja ja aforismeja

IHANAN MÄRKIÄ HARMAITA SYYSPÄIVIÄ

Kumisaappaat
sadetakki
sateenvarjo
lippalakki

Satanut on tänään
eilen
toissapäivänä
aivan yhtenään

Sitä olen toivonut
en lainkaan voivotellut
nautin hämärtyvistä päivistä
pimenevistä illoista

Punertavista pihlajoista
omenoista
mustista aronioista
ruusunmarjoista

Etanoista
kastemadoista
kurkien huudoista
ja ihanan märistä jaloista.

Syksystä tästä
aivan märästä
takkatulesta ja
lämmöstä uudesta.

Liisa Eklund .......................    

Tervehdys Joutsenet, lumen Valkoiset !  

Vasta eilen lensitte etelään,
soititte trumpettianne,
toitotitte,tänne en jää,en jää,
maa musta,veden päällä jää. 

Tänään tulette jo vastaan.
Soitatte trumpettianne
iskette ilmaa siivillänne,
kaulat pitkässä hoikassa tanassa,
lennätte ihanan kauniissa vanassa. 
Laulatte, toitotatte.

Maa kuivalta näytti,
meren päällä harmaa sää,
täältä ei enää,etelää nää. 
Pohjoisen soilta,
karuilta luodoilta,
trumpetin soitto kaikuu, parastaan.

Liisa Eklund

Maria

Aurinko on ohittanut
keskipäivän.
Vielä se hehkuu kuumana,
viileänä.
- Hetki muistoille,menneelle.
Hän tietää oliko mennyt hyvää.
Se oli kuitenkin.
Se kantaa.
Nyt on turvallinen olla.
Kaikki hyvin, levännyt olo.
Taas jaksaa jatkaa.



Pirkko Moisander

-------------------------

Kirkas aurinko
vesi polskuu uidessa
tuulenväre ihon viilentää

juokset rantaan
viltti hiekalla
istut siihen

äidin käsi
lempeästi

kuivaa hiukset
raitapyyhkeeseen

järven sini siintää silmissä.


Pirkko Kukkohovi

......................

 

Irma !

On aika Hiljentyä,
tyyntyä,
kaikesta kiireestä
nauttia lämmöstä,
      yksinäisyydestä.
 
Mieli on tyhjä
siitä hälinästä kovasta
        tyhjänpäiväisyydestä.

Suurta on vain tämä,
        lämmin hetki tässä.


Säde !

Näinkö sinut äsken Irmana ?
väsyneenä naisena 
ja lopen uupuneena,
täysin tyhjentyneenä.
  
Jos näin,
se oli vain virhekuva virvatulesta,
kangastus tulevaisuudesta,
häivähdys pienestä säteestä,
säteestä,
    missä Irman voima on.

Liisa Eklund

..........................................

Erkki Saikkonen

Laulu Tyrnävälle

Laulaa lakeus
laulaa taivas, maa
laulaa laajat pellot Tyrnävän.

Aika kyntäjän
aurankurkeen tarttuen
vetää viilut multaan pehmeään.

Saada sato
ohran, kauran, perunan,
työn jälkeen lepo rauhaisa.

Taivaan sineen
katson korkealle
uusi toivo syttyy sydämeen.

Soittaa sävel
vuosisatojen
kunniaksi sukupolvien.

Soi laulu
uskon, toivon maan,
soi laulu kauniin Tyrnävän.
 

 

Petäjä ikkunassani

Suojelet luontoa
napajuuresi
syvällä kivikossa
horjumatta seisot
peruskallion päällä,
hiekkaharjuilla
suoravartiset oksat
kuin nyrkkiin puristettu käsi
tuoksuvat, pihkaiset
havuneulaset
juurtunut suomalainen
me kumpikin
minä menen
sinä jäät.

Lähde: Erkki Saikkosen kirja "Olen ovellasi"

 

 

Irja Kuotesaho

Ajatus

Ajatus ajaa takaa
toista ajatusta
kuin koulun pihalla
lapset
leikeissään

haave haavetta hamuaa
ei saa otetta
mielikuvitukseni
yrittää nousta lentoon
kuin varpunen ilamn siipiä

pitäisi löytää idea
joku juoni tarinoihin
mutta aivojeni pelto
on aivan tyhjä

 

Kevätpäivä

Kevätaurinko paistaa räikeästi
likaisen ruudun läpi
ikkunat pitäisi pestä
sänkyvaatteet tuulettumaan

Ajan pölyä takaa
inhottavasti surisee imuri
kirjoitan kirjahyllyn pöyiseen pintaan
en ole talousihme
tämä on kuin pakkotyötä

Ilonpilkku, kun siivotessa
löydän viisikymmentäluvun
nuoruuden aikaisen herttaisen mekon
unohdun muistelemaan onnellisuutta silloin

Iltapäivällä saan kaiken valmiiksi
katselen tulosta ei hassumpi
kukkia pöydälle, männynoksa
tai kuivunut korsi viime kesältä
jota lapsi sanoi häipyneenkukaksi

Runokirja siihen vierelle
ja toivomus herkistykää hetkeksi
nauttikaa

 

Irja Kuotesahon kirjasta "Paluu lähteelle"

................................................

 

Kyösti Nuutisen runoja:

"Ystävät rakkaat, käydään kesää nyt vastaan.
Kukkii jo tuomet ja niityt.
Pellot reunastaa jo kissankellot.
Murheet nyt joutaa nurkkaan,
kirmataan niitylle, hellekesää nyt vastaan".

           ..............

"Päivä voi olla kuuma, polttava.
Elo kiirastuli, myrsky uhkaava.
Mut YSTÄVYYS on lämmin tunne rinnassa,
tyyni sää sisällä,
ei polta se, ei kärvennä.
ystävyys on lahja ihana."

          ..............

Kevään kirkas valo ja
auringon lämpö.
Se saa mielemme murheet sulamaan
ja naamamme loistamaan.

Voi, kun aina lämmin kevätpäivä ois,
hohtavat hanget ja loistavat jäät.

Ja pikkulinnun laulua
ja muuttolintujen lentoa,
pohjolaan päin.

................................................................ 

 

 

 

Alma

Sinä katsot menneisiin hetkiin,
huokaat,
kiität.

Tänään sinä saat istahtaa
huokaamaan
kiittämään.

Huomenna vaihdat arjen pyhään
riisut ruudullisen,
siirryt tupaan,
huokaat helpotuksesta,
kiität kaikesta.

Sinä olet kiinni menneissä
ote tanakasti tulevassa.

 

Maija Ahola 
.......................................

 

Meeri

Aallokko rannan kohtaa
sataa

rauhaisa katseesi
mielesi tyyni

tämä hetki
sinun

kaukana ajatuksesi
löytävät
uuden rannan

sinä huokaat

huomenna
kaikki muuttuu.

 

Anja Garanvölgyi